Aamupäivällä kokoonnuttiin Jaamankankaalle jälkitreeniin. Paikalla oli Virve ja Selma, sekä Eve ja Bono. Virve neuvoi meitä jäljestämisen alkeissa. Ensin tallasin Selmalle n. puolen kilsan jälen (tai siis olisi pitänyt olla puoli kilsaa, mutta ei tainnut tulla ihan niin pitkä..?) pienen kyselytuokion jälkeen, jotta tiesin mitä oikein tehdä ja minne jättää keppejä, yms.. Selman jälki jätettiin vanhenemaan ja tallattiin Turbolle, Darralle ja Bonolle n. 20-30m pitkät jäljet, joiden annettiin vanheta n. 30-45min. Jäljen alussa tiheämmin tallattuja askeleita, jotka sitten harvenivat puolessa välin ja lopussa taas hieman tiheämpiä askeleita. Makupaloja oli melkein joka askeleella, mutta välillä oli pari tyhjääkin askelta. Jäljen lopussa rasiassa ruokapalkka, joka oli piilotettu näkyvistä.
Turbo keskittyi jäljen alussa syömiseen ja etsi tarkkaan kaikki lihapullan palaset. Ei juuri edes lihapullissa olleet murkut haitanneet. On se sen verran ahne poika :P Pari kertaa pyörähti ympäri ja lähti menemään takaisin päin etsiessään makupaloja, jolloin autoin jatkamaan eteenpäin. Pään nosti myös muutaman kerran ylös ja yritti saada ilmavainusta apua, mutta sitten nenä painui alas ja jatkoi jäljestystä. Loppua kohti tuli sitten jo ihan hyvä pätkä.
Darraa ei juuri tarvinnut avitella juuri missään vaiheessa jäljellä. Jäljen alussa painoi nenän alas ja lähti etenemään. Sieltä täältä napsi makupaloja suuhun, mutta enemmän tuntui keskittyvän itse jäljen ajoon, eikä syömiseen. Jäljen loppupuolella ensin luultiin, että Darra poikkesi jäljeltä täysin ja yritin ohjata takaisin päin missä luultiin jäljen menevän. Darra haisteli hetken maata ja lähti taas samaan suuntaan, kuin aiemmin yritti. Sitten huomattiinkin, että kreppi, joka oli jätetty merkiksi puuhun jäljen loppumiselle oli tippunut maahan. Hienosti Darra teki kuitenkin oikein, vaikka yritinkin johdattaa väärään suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti