Esineiden ja ukkojen etsintää ja kimppalenkkiä

Pitäisi Toman kanssa enemmän käydä ensinnäkin harjoittelemassa hihnakävelyä ja toisekseen lenkkeillä ns. ihmisten ilmoilla, kun nuo lenkit yleensä suuntautuu tuonne metsän keskelle, jossa voi juoksuttaa huoletta koiria vapaana. Tänään sitten kävimme Toman kanssa aamupäivällä hihnakävelyllä tietä pitkin. Ohikulkijoissa riitti ihmettelyä ja varsinkin lapset oli epäilyttäviä ohittaa, mutta kaikesta selvittiin ja syöttelin makkaraa "tiukoissa" ohitustilanteissa.

Tieltä siirryttiin metsän puolelle ja siellä tein Tomalle pientä esine-etsintää. Laitoin Toman puuhun kiinni ja tallasin lyhkäsen suoran ja näytin Tomalle, että jätän esineen (sukan) maahan. Sitten palasin Toman luo ja lähetin hakemaan esinettä. Pentu juoksi suoraan esineelle, nappasi sen suuhun ja lähti tulemaan kovaa takaisin, mutta sukka ei kestänyt kyydissä mukana ja pyysin uudelleen hakemaan ja nyt toi perille asti. Palkaksi makkaraa ja leikkiä sukan kanssa. Tehtiin vielä pari samanlaista harjoitusta ja tallasin suoran aina uudelle alueelle. Joka kerta Toma etsi sukan maasta, mutta palautuksessa oli pieniä ongelmia. No, eipä tuolle ole vielä opetettu koko noutoa, niin ei voi vielä vaatiakaan tuomista. Pääsepähän nyt muuten esineiden etsintä-makuun :)

Illemmalla tehtiin Piian kanssa Edille ja Tomalle hakua tuuliharjoituksella ennen kimppalenkille lähtöä. Piia oli piilossa puoliksi pressun alla n. 50m:n syvyydessä metsässä. Hetsasin Tomaa autolta tullessa, että lähdetään ukkoja etsimään ja jo alkoi pennun nenä ottaa ilmavaunua :) Päästin Toman irti ja alettiin lähestymään tuulen alapuolelta ukkoa. Toma pysytteli suht lähellä mua, mutta haki kokoajan vainua ilmasta ja saikin sitten aika pian vainun ja juoksi Piian luo. Pysähtyi muutamaa metriä ennen, mutta sitten Piia alkoi kehumaan ja Toma säntäsi Piian syliin. Piia syötti makkarat ja sitten Tomalle iski jostain syystä hepuli ja pomppi höpelönä Piian päällä ja ympärillä ja molemmilla oli hauskaa :D Seuraavaksi palattiin takaisin tielle ja Piia eteni sillä välin alueella eteenpäin ja maastoutui. Toma lähti taas reippaasti ja innoissaan ottamaan ilmavainua ja löysi ukon, eikä yhtään epäröinyt ukolle mennessä. Tehtiin vielä kolmas harjoitus joka oli ihan huippu! Toma juoksi suoraan ukolle n. 50m:n matkan heti irti päästessään ja jätti miut kauaksi taakse. Loppupalkaksi vielä vinkupatukalla leikkiä ja olipa onnellinen pikkuaussie.

Treenin jälkeen käytiin reilu tunnin kimppalenkki kokoonpanolla 3xbullmastiffi, airedalenterrieri ja aussie ja nyt on väsynyt koiratrio kotona.

Arvatkaa vain kuinka paljon meni tämän yhteiskuvan ottamiseen aikaa ja hermoja! Darran ilme kertonee kaiken ;)

Blogin herättely kuolleista

On aika herätellä blogi taas henkiin! Kerrataan nyt ensin tiivistetysti mitä kaikkea on Toman kanssa keretty puuhastelemaan ja treenailemaan.

Toma täyttää kohta jo 5kk! (Mihin se aika katoaa!??) Koipeliinivaihe on nyt päällä ja elopainoa on kertynyt n. 15,5kg. Äitin kanssa mitattiin pojun säkäkorkeus ja tulokseksi tuli 49-50cm. Saas nähdä miten iso tuosta pojasta kasvaa. Turkki on alkanut vaihtumaan pidempään ja karkeampaan karvaan vähän joka puolelta, paitsi rintaröyhelöt ovat vielä pumpulin pehmeitä. Hampit vaihtuu kiivaaseen tahtiin ja etulegot onkin jo vaihtuneet kokonaan. Nyt seurailen noita kulmureita, jotta vaihtuisivat helposti, eikä tarvitsisi käydä poistattamassa. Melkein kaikilta koirilta tähän asti on jouduttu poistamaan pentukulmurit, kun uutta puskee tilalle eikä vanhat meinaa irrota.

Tomsku on päässyt jo melko hyvin tutustumaan tulevaan uraansa hakukoirana. Toma on jo aika kivasti yhdistänyt hakuhommiin lähdön, kun sanon ”lähdetään ukkoja etsimään!” Tomalle on tehty tuuliharjoituksia, pakenevia ukkoja, valmiina piilossa olevia ukkoja (tietty helpoissa pilloissa) ja nyt viime sunnuntaina tehtiin viuhka-harjoituksia ja muisti-kuvia, kun ei treenin aikana tuullut, jotta olisi päässyt tekemään tuuliharjoituksia.

Ensin Toma sai katsella, kun ukko meni metsään ja käänsin sitten pennun ympäri ja lähetin ukon perään. Toma lähtikin vauhdilla ukon luokse ja meni ukolle asti, mutta hieman pidättyvästi ja mielistellen, mutta siitä sitten taas reipastui ja ilo nousi ylimmilleen, kun ukko alkoi kehumaan ja Toma sai maksalaatikko-herkkua. Palasimme takasin keskilinjalle ja tehtiin samalla lailla toiselle puolelle. Jälleen Toma lähti kovaa ukolle, mutta ukon lähellä iski pieni epävarmuus, mutta palautui ukon kehuessa ja syötellessä namia. Kokeiltiinkin sitten viuhkaa eli Toman kanssa edetään keskilinjalla ja samalla ukko kävelee samansuuntaisesti jonkin matkan päässä metsässä, kunnes ukko maastoutuu ja lasken pennun perään. Tämän harjoitus meni hyvin ja tehtiin samanlainen myös toiselle puolelle. Nyt maalimiehenä oli tuttu ihminen Piia ja mielistelystä tai pidättyväisyydestä ei ollut tietoakaan. Tomalla selvästi intoa lajiin piisaa ja lähtee ukon luo vauhdilla, mutta vielä on sellaista aussien tyypillistä pidättyväisyyttä ilmassa ja siihen lisättynä pientä pennun epävarmuutta, mutta eikähän se siitä kunhan ikää ja itsevarmuutta tulee lisää.

Muussa elämässä Toma on kuitenkin todella reipas ja sosiaalinen tapaus, niin en huolestu vielä lainkaan. Toma suhtautuu ihmisiin melko toivotulla tavalla; menee kyllä luokse, mutta ei jää siihen ”kiehnäytymään”, paitsi tutuille ihmisille. Erilaisiin ääniin ja asioihin ei ole vielä pahemmin mörköilyjä tullut. Treenattiin tottista muutama viikko takaperin ampumaradan viereisellä parkkipaikalla ja melkein koko treenin ajan kuului laukauksia läheltä, eikä Toma ollut moksiskaan. Aluksi vilkaisi laukauksien suuntaan, mutta jatkoi sitten leikkiä kanssani. Meille asennettiin pari viikkoa sitten lämpöilmapumppu ja pikkuaussie oli kovasti asentajan kaverina ja työnjohtajana mukana. Pää kallellaan seurasi vierestä, kun asentaja sirkkelöi pumpun johtoihin tulevia paneeleita takapihalla, vaikka sirkkelistä lähtee aika kova ääni.

Jäljenalkeita on tehty enimmäkseen makkararuudun muodossa ja nyt olen tallannut tipuaskelin muutama lyhyen suorankin. Kuvittelenko vain, mutta alkaako Tomalla mennä jo nyt vähän sekaisin ilma- ja maavainun käyttö ja jälelläkin ottaa paikoin ilmavainua, eikä kuono meinaa pysyä maassa. No, piakkoin tulee lumet maahan ja jälki voidaan jättää ”hautumaan” ensi kevääseen. Hakukoiraa tuosta kuitenkin ensisijaisesti pyrin tekemään.

Esine-etsintää pitää alkaa nyt enemmän treenaamaan. Kotona on naksuteltu esineiden tuomista ja kantoa ja pari kertaa Toma on päässyt työskentelemään esineruudussa. Ruudussa on ollut valmiina esineitä ja lähdetty yhdessä samoilemaan ruutuun, kun pentu on kiinnittänyt huomioita maassa olleeseen esineeseen hirmu kehut ja palkkaa. Kotona tuo yleensä leluja ja esineitä luokse, mutta metsässä ei vielä. Siellä riittääkin, että bongaa esineen ja mahdollisesti ottaa sen suuhun.

Istumisen Toma oppi oikeastaan ”vahingossa” aika pian ruokakuppi käyttäytymis-harjoituksessa. Pidin kuppia ylhäällä niin pitkään, että malttoi rauhassa istua ja odottaa lupaa päästä syömään ja jos koitti rynniä kupille, nostin kupin ilmaan ja pentu meni takaisin istumaan. Istumiseen on jo otettu käsky mukaan. Maahanmenoa on naksuteltu ja aika kivasti alkaa poju tarjota maahanmenoa maa-käskyllä. Vielä on apuna pieni käsiapu, mutta läheskään aina ei käsiapua tarvitse. Maahanmenoa on pyritty tekemään niin, että menee suoraan seisaaltaan, eikä istumisen kautta, jolloin liike tapahtuu nopeammin. Lyhyitä paikkamakuita on tehty ruoka-aikaan kupilla.

Enimmäkseen ollaan treenattu ja naksuteltu erilaisia kontakti-harjoituksia ja pikkupoju on alkanutkin tarjota kontaktia vähän joka paikassa. Kosketusalustan idean on Toma jo tajunnut ja käy läimäsemässä tassulla alustaa. Pikkuhiljaa pitää alkaa opettaa alustalle jäämistä. Toma osaa jo odottaa nätisti ja pitää kontaktia ulos/ sisään pääsyä pihalle/ autoon, sekä lenkillä vapaa-käskyä.

Sivulle perusasentoon tuloa on naksuteltu ja nykyään riittää, että vasemmassa kädessä on joku nami, niin Toma koittaakin tarjota sivulle tuloa. Vielä meinaa takamus jäädä löntsöttämään vinoon ulospäin, mutta sieltä se perusasento alkaa löytymään. Malttia perusasennossa on myös naksuteltu eli, kun Toma istuu sivulla naksuttelen kontaktin otosta ja nyt on pari kertaa lisätty häiriötä, jossa liikutan vasenta jalkaa ja kun kontakti pysyy, siitä naksu ja palkka.

Luoksetuloja on tehty lenkin yhteydessä ja tottistreeneissä. ”Oikeissa” treeneissä on aina joku pidellyt kiinni pannasta ja juoksen poispäin. Joka kerta on Toma tullut kovaa luokse ja yleensä olen palkannut heittämällä lelun omien jalkojen välistä juoksusuuntaan. Erikseen on treenattu eteenistumisia, jossa yleensä istun sohvalla hajareisin ja Toma tulee tiivisti jalkojen väliin ja syöttelen sille siitä namia pennun leuan ollessa on mahaa vasten.

Jos olemme Toman kanssa kahdestaan lenkillä pysyttelee pentu lähellä ja on tarkkaavainen liikkeistäni, mutta oman lauman kanssa tai muiden kaverikoirien kanssa viipottaa yleensä ryhmässä menemään. Tulee kuitenkin yleensä melko hyvin kutsuttaessa luokse ja olen palkannut itsenäisistä kontaktin hauista Tomaa paljon. Koitan mahdollisimman paljon lenkittää vielä Toman ja bullmastiffit erikseen.

Kaikki treenihetket on pyritty pitämään lyhyinä ja innostavina ja varsinkin leikkimistä ollaan tehty paljon. Tuolla pikkuaussiella on kyllä kerta kaikkiaan niin mahti asenne! Lähdetään mihin vain tai tehdään mitä vain ollaan mukana sata lasissa :D Mamman pieni kultapoju <3

Toman 5kk poseeraus
ja toiselta puolelta..