Ihana syksy!

Olen syksynlapsi! Olenhan syntynyt syksyllä, mutta rakastan ruska-aikaa ja viileneviä keliä. Koiratkin jaksavat ihan eri tavalla puuhata ja treenata viileämmällä. Nopeasti pimenevät illat haittaa hieman treenien suunnittelua ja lenkille, kun lähtee myöhään illalla alkaa olla säkkipimeetä, joka vaatii hieman taas itseltä totuttelua lähteä pimeään metsään. Ostin molemmille koirille pienet vilkut pantaan, jotta helpompi seurata missä kumpikin menee. Turbolla valo vilkuttaa sinistä ja valkoista ja Darralla vihreää ja pinkkiä :)

Muutenkin oma mieliala on paljon parempi, kun saatiin vihdoin parempia uutisia Turbosta! On pitänyt päivittää tämä hunningolle jäänyt blogi jo monta päivää sitten, mutta aika ei tunnu oikein riittävän. Nuo kaksi ruttuista naamaa, kun käyttävät aika tehokkaasti kaiken liikenevän vapaa-aikani :)

Maanantaina hakuiltiin Selkiellä. Turbolle kolme ukkoa ja kaikille otettiin haamulähetykset yksitellen. Oikea teho motivointi ja suora pistotus treeni :) Motivaatiossa ei juuri ole ollut Turbolla korjattavaa, mutta niissä suorissa pistoissa. Nyt haki kaikki ukot upeasti ja joutui hetken niitä etsimäänkin, vaikka näki ukon metsässä. Kaikki rullien noudot sujuivat ilman enempiä maalimiesten ahdisteluita ja naamojen nuolemista ja vauhdilla rullat tulivat perille asti. Pyysin rullan luovuttamaan suoraan sivulle. Näytöt hienot. Malttoi maahankin ensin mennä ennenkuin sai palkan. Lopuksi pallopeliä. Autolla annoin vielä nestepitoisen ruoan, jonka hieroja suositteli antamaan aina kovemman rasituksen jälkeen. Auttaa kuulema palautumisessa.

Tiistaina käytiin jälleen Martinan luona kopeloitavana ja iloikseni sain kuulla, että Turbon imusolmukkeet ovat laskeutuneet yli puoleen siitä mitä ne olivat!!! :)) Tässä parisen viikkoa, kun olen tunnustellut ja kokeillut Turbon imusolmukkeita, niin alkaa itse tulla hieman vainoharhaiseksi. No ei varmaan ihme, kun saa kuulla rakkaan koiransa ehkä sairastavan kuoleman vakavaa sairautta :( ne isot patit kaulan molemmin puolin, joita luulin turvonneiksi imusolmukkeiksi olivatkin sylkirauhaset ;) pakko tähän väliin omaksi puolustukseksi todeta, että Martina sanoi, ettei sylkirauhasia voinut aiemmin viime kerralla erottaa, kun imusolmukkeet ovat siinä ihan vieressä ja olivat silloin niin isot. Turbon etujalassa ryntäiden kohdalla ollut kananmunan kokoinen imusolmuke oli kutistunut 1/3 osaan siitä mitä oli!! Lisäksi Turbo on silminnähden piristynyt. Voi olla, että Turbolla saattoi olla joku pieni esim. kurkkutulehdus, joka turvotti imusolmukkeet ja veti koiran väsyneeksi. Tulehdusarvojahan ei Turbolla kylläkään silloin ollut. Vielä ei voi kuitenkaan sitä pahinta sulkea pois, mutta nyt näyttää ainakin paremmalta! Samalla punnitsin Turbon ja äijä oli taas laihtunut..painaa nyt 49,5kg. Eli on laihtunut niistä näyttelyajoista 12,5kg..huh huh, mikä läskimäärä! Turbo on oikein timmi ja lihaksikas äijä nykyään. Nyt syö NEU Vogel-perunaa ja maistuvuus on ainakin taattu. Aina Turbolla on ollut hyvä ruokahalu, mutta tämä neu tuntuu olevan kyllä yliveto!

Tiistaina illalla oli pentukurssilaisten kaupunkikävely ja sen jälkeen pidettiin koulutuskentällä tokotreenit. Olen viimeksi alkaneella Josepan pentukurssilla mukana apuohjaajana. Ihania, avoimia pentuja kaikki ja rotuja löytyy kurssilta laidasta laitaan. Kääpiövilliksestä beauceroniin.

Turbo
Ruutu. Alkoi jo hieman hämärtää ja tehtiin ensin ruutu-harjoitukset pois. Ruudun merkkeinä valkoiset pienet ämpärit. Kentälle oli jo kertynyt hieman sumua ja tehtiin varman päälle eli ensin lähetys n. 5m:stä. Hyvin haki katsellaan ruudun ja lähetyksellä meni oikeaan paikkaan. Sitten otettiin lisää matkaa n. 10m:iin ja siitä vielä n. 15m:iin. Molemmat lähetykset hyvät. Kerran korjasin uudella ruutu-käskyllä paikan paremmaksi, kun ei pysähtynyt tarpeeksi nopsaan seisomaan ja jäi liian lähelle ruudun etureunaa. Loppuun ruutu kokonaisena liikkeenä ja tuli onnistunut suoritus :))
Seuraaminen. Turbolla oli älytön vire päällä ja intoa piisasi. Oli ihanaa tehdä Turbon kanssa töitä. Naksutin liikkeen pysähtymisiä, kun tuli suora perusasento. Otin ihan pienen sivuaskeleen oikealle ennen pysähtymistä, joka auttoi Turboa hakemaan suoran asennon. Harjoiteltiin myös takapään käyttöä vasemmalle käännöksissä. Sivuaskeet oikealle oli niin nopeita, etten kerennyt siirtää jalkaa alta pois, ettei istuisi jalan päälle :P Täyskäännökset toimi, kun tehtiin ne oikealle päin kääntymällä. Hyvä paketti.
Metallinouto. Hirmu vauhdilla kapulalle, mutta pikaravilla palautus. Laukan nosti, kun oikein innostin ja lähdin peruuttamaan, ei muuten. Mitähän tähän keksisi, jotta palauttaisi myös laukalla.

Darra
Ruutu. Pari ruutuun lähetystä aivan ruudun vierestä. Aluksi meni haistelemaan ruudun merkkejä ja nurmikkoa, mutta lopulta likka uskoi, että ne on kiellettyjä asioita ja loppuun saatiin pari oikein nättiä ruutuun menoa. Toinen seisomaan ja toinen seisomisen kautta maahan.
Seuraaminen. Vire olisi saanut olla parempi. Teki hieman puolitehoilla. Peruutuksessa ei muistanut käyttää takapäätään ollenkaan vaan käveli aina viereen. Naksun esiin ottaminen toi ihan eri meiningin tekemiseen.
Luoksetulo. Se vauhti..se vauhti.. onko muka alkanut nykyisin niin paljon ennakoimaan pysäytystä, että vauhti on kärsinyt sen takia? Darralta tuntuu muutenkin olevan tokossa se tekemisen into kateissa. Tekee kyllä ihan ok perussuoritusta, mutta se jokin puuttuu. Täytyykö jättää taas likka pienelle paussille tokosta.. Lenkillä (ja jäljellä!!) ja muuten arkielämässä Darra on tosi innokas ja menevä tytteli, joten ei se ainakaan millään lailla kipeä ole.
Liikkeestä istuminen. Muut vahti vieressä, että kun istuu nopsaan, naksautan ja heitän makupalan. Se oli todella hyvä.

Torstaina käytiin jäljellä Even ja Bonon kanssa. Piia tuli mukaan ja tehtiin Urholle pieni hakuharjoitus. Molemmille n. 100 askelta, Darralle juustonpaloja n. 5 askeleen välein ja Turbolle n. 3 askeleen välein. Ajattelin kokeilla juustopaloja jäljellä, jos näkyisivät hieman paremmin maasta ja voisi helpommin seurata jäljen kulkua. Juu ne keltaiset palasethan hyvin erottuu tuolta alkavan ruskan joukosta..no ei ;)
Jäljet happanivat n. tunnin ja sillä aikaa nautiskeltiin Even tuomat kahvit ja munkit ja tehtiin Urholle treeni. Mun piti kokeilla Turbolla etten yhtään ohjailisi sitä tai jarruttaisi menoa, vaan antaisin sen mennä täysin vapaasti. Autosta otettaessa äijä kävi jo hieman ylikierroksilla ja puhkui intoa. Ukkoja se totta puhuakseni luuli kyllä ensin sinne metsään olevan menossa etsimään. No jälkivaljaita pukiessani nenä painui kohti maata ja sitten lähdettiin töihin. Paikoittain ihan ok menoa, mutta enimmäkseen sinkoili sinne tänne.. en uskaltanut antaa mennä vapaasti, kun varmaan oltaisiin eksytty kokonaan jäljeltä. Kyllä siinä jäljellä suunnilleen kuitenkin pysyttiin ja loppupalkka löytyi. Ensi kerralla täytyy jäljen vanhenemisen aikana käydä lenkillä, jotta enin virta olisi pois ennen jäljen ajoa. Ja joku alan asiantuntija saisi tulla katsomaan tuota miedän jäljestystä muutenkin miltä se oikeesti näyttää..
Darran jäljellä oli loiva kulma ja alkoi olla melko hämärä. Annoin Darran mennä aika vapaasti löysällä liinalla ja Darrahan jäljesti! Mitään en juuri jäljestämisestä oikein vielä tiedä, mutta omaan silmään (ja Piian ja Even mielestä) näytti oikein hyvältä. Välillä ohjautui jäljen sivuun, mutta palasi aina jäljelle takaisin. Eteni reippasti, mutta tarkasti.

Tehtiin tokoporukan kanssa kimppatilaus ja tilattiin Pipa Pärssisen tokokirjat ja eri liikkeiden opetukseen vihkoja. Vielä en ole kerennyt niitä lukemaan, mutta pikavilkasulla näyttäisi tunnari-vihkostakin löytyvät vaikka mitä tapoja tunnarin opetukseen. Jospa meillekkin löytyisi sieltä apu.

Ensikuussa onkin sitten tulossa Darran luonnetesti ja Turbolle varattu paikka tokokokeeseen. Jännättävää riittää!