Tokoa ja eksynyt pikkukoira

Eilen tokoiltiin jälleen Koivuniemen kentällä. Siellä on hyvä treenata, kun häiriötä löytyy, vaikka minkälaista. Meille meinasi muuttaa pikkukoira asumaan :) löysin karanneen koiran ja oli se sellaista kohtalon johdatusta, että löysin koiran ja sain vielä kiinni, että päätin, jos kotia ei löydy otetaan se meille. Koti löytyi, mutta en tiedä oliko sittenkään hyvä asia.. Mutta nyt ensin pieni kertaus treeneistä.

Turbo
Paikallaolo. 4min, palkkaus puolessavälin. Paikallaolossa Fico, Turbo, Ani ja Urho. Hyvä makuu ja yhdellä käskyllä meni maahan ja nousi sivulle. Makasi suorassa pää alhaalla pannukakuksi litistyneenä.
Ruutu. Viriteltiin kentälle kolme erilaisilla ruutumerkeillä olevaa ruutua. Oransseilla ja punaisilla kartioilla ja valkoisilla pienillä ämpäreillä. Vuorotellen lähetyksiä eri ruutuihin, eikä väärään ruutuun saanut mennä. Punainen osoittautui hankalimmaksi, kun oikealla puolella ollut valkoinen ruutu haki Turbon huomion. Pari kertaa yritti väärään ruutuun ja aina kutsuin pois ja mentiin hieman lähemmäksi punaista ruutua, joka löytyi lopulta. Kuulema punainen on koiralle kaikkein vaikein väri hahmotettavaksi, joten varmaan sillä on perääkin. Kaikki ruutuun menot laukalla(!) ja hyvin noudatti pysäytyskäskyjä. Välillä käskin vain seisomaan ja välillä seisomaan ja maahan.
Luoksetulo. Tarkoitus oli ottaa seisomaan pysäytys pitkän matkan etäisyydeltä, mutta lähti ravilla tulemaan ja innostin laukalle ja tehtiin tarkoituksella läpijuoksu. Toiseen saatiin ok pysäytys seisomaan ja pääsin palkkaamaan lihapullan heitolla.
Tun(n)ari. Aaaaaaaaaargh!! 3 + 1 nyt toi ekana väärän kapulan :(( Virekin oli liian korkealla tunnariin, vaikka luulin enimmän virran lähteneen ruutuihin juoksemisessa. Toinen kapula oli oma, mutta kävi sen suoraan hakemassa, eikä haistellut edes muita. No kyllä se siitä, treeniä treeniä lisää :) alkaa se olla kuitenkin jo aika lähellä saada palikat kasaan liikkeeseen. Kuitenkin liikkeen alun säätämiset onnistui hyvin, vaikka Anneli yritti hieman härnätä Turboa nousemaan heiluttelemalla purkkia nenän edessä.
Liikkeestä istuminen. Super, josta heti palkka taakse.
Seuraaminen. Tehtiin hieman seuruuta lopuksi, jotta jäisi hyvä mieli epäonnistuneen tunnarin jälkeen. Naksuttelin oikeasta tekemisestä ja kehuin ylitsevuotavasti ja lopuksi revittiin narulelua. Turbolla kesti taas hyvin vire koko treenin ajan yllä :D

Sitten piti suunnistaa jo koulutuskentälle, jossa kokoontui taas pentukurssi. Kentällä meni yllättävän myöhään, kun vielä kurssin jälkeen jäin suustani kiinni kentän laidalle. Olin kotona vasta n. klo 21.30 aikoja ja harmikseni huomasin, että koti-avaimet on hävinneet. Mulla hyvin harvoin jää avaimet ottamatta mukaan ja pidän yleensä niistä kunnon huolen. Harri oli jo töihin lähtenyt, joten ei auttanut, kun lähteä porukoilta vara-avainta hakemaan. Jotain kohtalon ohjausta se avaimien unohtaminen oli (löytyi myöhemmin näkyviltä kodinhoitohuoneen pöydältä) ja kaikki, kun lähellä porukoita ajessani huomasin tien laidassa pienen koiran. Pysäytyin auton välittömästi (keskelle risteystä..) ja menin ulos katsomaan. Ketään ihmistä ei näkynyt missään ja koira vaikutti ulkonäöltään ja olemukseltaan kulkukoiralta. Turkki aivan takuissa etenkin jalat yhtä takkuklimppiä ja arka kuin mikä. Yritin nakin paloilla houkutella, mutta ei maistunut nakit yhtään. Kerran pääsin hieman lähemmäksi ja sain karvoista kiinni, mutta ote oli huono ja pirulainen puraisi, jolloin pääsi irti. Olin ottamassa sitten takakontista hihnaa, jolla olisin yrittänyt pyydystää sen, mutta nähtyään Turbon ja Darran naamat lähti hippulat vinkuen karkuun. ajoin auton tien viereen ja eikun koiran perään. Pari tuntia se juoksutti mua ympäri kyliä ja välillä oli täysin kateissa ja epätoivo iski monesti, että kadotin sen. Aina se jostain nurkan takaa kuitenkin löytyi ja lopulta väsyi ja kävi pitkälleen tien vierelle. Hilasin ihteni pikkuhiljaa lähemmäs koiraa ja lopulta sain karvoista hyvän otteen, mutta kyllä yritti ja sai purtuakin kovasti. Painoin sen pään maata vasten ja pikkuhiljaa rauhoittui ja sain syliin otettua. Koira oli seuraavan yön porukoillani hoidossa ja tänään sitten löytyi omistaja löytöeläinkodin kautta, jonne oli jättänyt katoamisilmoituksen. Koira oli vasta 2-vuotias narttu, coton de tulear rodultaan. Käsitin, että eivät pärjää koiralleen yhtään, eivätkä saa mm. tehtyä normaaleja hoitotoimenpiteitä, kynsien leikkuuta, turkin harjausta, yms. kun puree ja siksi oli niin järkyttävän näköisessä kunnossa. Tätä en aio jättää tähän. Jotain apua täytyy saada niin koiralle, kuin omistajilleen!